lauantai 14. lokakuuta 2017

Tyttö on tullut taloon!


Siinä hän on! Essi Espresso juuri kotiutuneena. Yhden kuvan verran piti kiusata paikan vaihdoksesta järkyttynyttä marsuparkaa. Ihan mielettömän suloinen tyttö ja aivan ihanalta kasvattajalta!!! Seuraa strategiset tiedot:

Espresso "Essi"
American crest, cream california black
s. 7.3.2016

Essi tuli siis suoraan omalta  kasvattajalta, on saanut parit poikueet ja nyt jäänyt eläkkeelle niistä hommista. 1,5-vuotias pallukka, jolla on meillä toivottavasti monia hyviä lemmikkivuosia edessä :)

Essi on siitä spessumpi marsu, että sen suvussa on cuyta. Californiat ovat peräisin Perusta, ilmeisesti näitä on ollut Euroopassa vasta vuodesta 2012. Pitkään keskusteltiin kasvattajan kanssa, onko Essi meille sopiva perheenjäsen. Cuyperimä näkyy lähinnä ujompana luonteena. On käsitellessä kiltti (sain jopa videon etukäteen ennen ostopäätöstä!), mutta ei kesyn lemmikkipullan tapaan niin sosiaalinen ihmistä kohtaan. Katsotaan, millaiseksi persoonaksi Essi kuoriutuu kotiuduttuaan :)

Aidan takana Eliot katsoo ilmeellä mitä hittoo. Toistaiseksi eivät ole sanoneet toisistaan mitään :'D Aika varautunut meno puolin ja toisin tällä hetkellä. Parin viikon päästä nämä voi sitten jo yhdistää ihan samaan häkkiin. Can' t wait!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Ritari Omenan ongelmat


Alkukevennys: anna marsu miehelle hetkeksi syliin, niin se on syöttämisen sijaan tehnyt marsulle omenasta kypärän ja kutsuu sitä nyt Ritariksi. :'D Siis oikeesti, olin pois ehkä 3 minuuttia ja tämä näky odotti olohuoneessa. Naurattaa. Eliot miettii, mihin helvettiin se herkku katosi.

Käytiin tänään Ritari Omenan kanssa lääkärissä. Kastraatiohaavat olivat turvonneet ja marsu aavistuksen vaisuhko. Pikareissu Arkkiin, saatiin antibiootit ja kipulääkettä mukaan. Toivottavasti ei jouduta kivespaisekierteeseen; ne kun ovat ikävä kyllä juuri kastroitujen marsujen tyypillinen vaiva.

Paino on myös aavistuksen pudonnut, mutta siitä en vielä olisi kovin huolissaan. Eliot on ollut aika pulskassa kunnossa (ennen leikkausta 1125 grammaa) ja nyt painoa on 1050 grammaa. Nyt seuraillaan ja tarvittaessa tukiruokitaan. En tiedä, miten tuo paino on pudonnut, kun ruoka maistuu edelleen oikein hyvin. Tälläkin hetkellä kuuluu tasainen heinän rouskutus taustalla. :)

Peukut pystyyn!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Eliotin kastraatio

Kun toiselta vielä kassit löytyi.
 Otsikossahan se tärkein jo tulikin: Eliot kastroitiin tänään iltapäivällä Arkissa. Kyllähän moinen operaatio jännitti, mutta Eliot on kaikinpuolin terve, hyvässä massassa oleva ja elinvoimainen 2,5-vuotias, joten en sinänsä epäröinyt tämän päätöksen kanssa lainkaan. Kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin, ja sain tuoda alkuillasta kotiin jo heränneen, hyvällä ruokahalulla varustetun, normaalisti papanoivan marsupojan. Leikkaushaavat näyttävät siisteiltä, olin itse asiassa yllättynyt, kuinka pienet ja siistit jäljet sieltä löytyi. Vähän Eliot vielä horjahti äskettäin nukutuksen jäljiltä tullessaan hakemaan herkkuja häkin reunalle. Kipulääkettä sai klinikalla pistoksena ja mukaan saatiin parin päivän annos Rimadylia.

Eliot sai heräillä rauhassa Arkissa, olin tuonut mukaan voikukkaheinää (lempparia) ja tuoreruokaa. Oli kuulemma alkanut porsastella melkein heti herättyään. Kun tulin klinikalle Eliotia hakemaan, se loikkasi toipilashäkistä samantien koppaan, kun oven avasi. Oli saanut tarpeekseen tästä reissusta :'D Suurin koettelemus meille oli itse asiassa matka klinikalle. Meillä ei tällä kertaa ollut kyytiä menosuuntaan, ja jos joku pääkaupunkiseudulla ei ole katsonut tänään ikkunasta ulos, niin vettä on tullut melkein vaakatasossa koko päivän. Eliot matkasi fleecellä vuoratussa, heinällä eristetyssä kopassa, jonka kannoin Ikea-kassin suojissa kolmella eri julkisella klinikalle. Mihin kaikkeen eläintaloudessa nuo monitoimikassit venyykään. Mua paleli varmasti enemmän kuin matkaan hyvin varusteltua marsua. Palatessa saatiin onneksi kyyti kotiin.

Klinikalla Eliot sai kehuja. Kuulemma kaunis, hyväkuntoinen ja reipas marsupoika :) Itse sen jo tietenkin tiesin, mutta on se kiva kuulla ulkopuolisiltakin.

Mukan jälkeen meillä on ollut kauhean hiljainen koti. En ollut edes tajunnut, miten paljon taustaääntä kahdesta marsusta lähtee. Kaksi ensimmäistä päivää ei kuulunut mitään. Eliot oli kaverin lähdöstä hämillään. Nyt Eliot on palannut normaaleihin päivärutiineihin ja jääkaapin oven aukaisu saa ihan saman kiihkeän reaktion aikaan kuin ennenkin. :) Eliot on aina ollut sosiaalinen ja reipas, sellainen tervepäinen marsu, joka ottaa kontaktia niin muihin marsuihin kuin ihmisiinkin. Luulen, ettei sille tämä muutaman viikon yksinäisyys ole niin hirveä shokki kuin se olisi vaikka ollut Mukalle, joka oli aina se porukan hissukka. Mukkaa on kyllä ikävä kaikilla <3

Mukka ja Eliot olivat ihan poikkeuksellinen uroskaksikko. Mun marsuhistoriani aikana ei ole noin sopuista poikaparia ollutkaan. Toki nekin purisi toisilleen mökkipaikoista ja kurkunpaloista aika ajoin, mutta ilman ongelmia söivät heinät vierekkäin ja pelletit samasta kupista. Tämän perusteella Eliothan olisi voinut tulla toimeen myös toisen uroksen kanssa, mutta riskejä en halua enää ottaa. Näistä machoista kun ei koskaan tiedä, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Joskus kai vannoin, ettei tähän talouteen tule enää yhtään urosmarsua :'D

Palleistaan päässyt Ellu on varmasti toivuttuaan todella onnellinen, kun saa ensimmäisen tyttöystävänsä, jolle hurista ja puiputella. Meillä on jo uusi perheenjäsen katsottu valmiiksi, olen asiasta aika innoissaan! Pari kertaa tässä ehti kandidaatti jo vaihtua, mutta nyt näyttäisi löytyneen sopiva tyyppi. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on 1,5-vuotias, jalostuksesta eläkkeelle jäänyt marsuneito. Marsu, jossa on ulkoisesti jotain Eliotia ja jotain Mukkaa - pieni arvoitus, enempää en vielä kerro ;)

Todennäköisesti uusi perheenjäsen pääsee muuttamaan tänne parin viikon kuluttua. Tietenkin tuleva pari asuu ensin erillään, ja yhteen muuttavat vasta varoajan jälkeen. Varoaika vaihtelee sen mukaan, keneltä kysyy. Periaatteessa 2 viikkoa pitäisi riittää, mutta joissain harvinaisissa tapauksissa vielä yli kuukaudenkin jälkeen on leikattu urosmarsu saanut tytön tiineeksi. Jos haluaa aivan 100% varma olla, pitäisi odottaa 6 viikkoa. Luulen, että me mennään jollain välimuodolla, ehkä nelisen viikkoa erillään tästä päivästä laskettuna, riippuen toki Eliotin toipumisestakin.

Peukut pystyyn, että Eliot toipuu tolpilleen hyvin ilman tulehduksia tai paiseita, ja niin ikään yhteiselämä uuden ystävän kanssa lähtee rullaamaan, kun sen aika koittaa. <3 Palaan kyllä takuulla asiaan viimeistään parin viikon päästä, kun saadaan tuo odotettu uusi ystävä tänne asumaan!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Mukka 2.6.2014-22.9.2017


Mukka nukkui tänään pois.

Vaikka tiesin, että viime viikot Mukan kanssa on menty "saattohoidolla", tämän päivän tapahtumat tulivat silti shokkina ja liian nopeasti.

Mukan kunto alkoi mennä selvästi huonompaan. Paino laski, vaikka ruoka maistui. Eilen huomasin Mukan hakeutuvan omiin oloihinsa yhä useammin, tein päätöksen. Varasin eutanasian lauantaiksi tuttuun Arkkiin. Ajattelin tarjoavani edelleen ruokahaluiselle marsulle vielä yhden kokonaisen päivän täällä meillä mieliherkkujen äärellä.

Toisin kävi. Kun tulin tänään töistä kotiin voikukkaheinäpussin kanssa, löysin häkistä täysin apaattisen, pörröisen marsun. Meille tuli kiire; Arkkiin ei saanut enää illaksi aikaa, mutta naapuriklinikalle Vallilan Evidensiaan pääsi samantien. Mukka päästettiin kivuistaan nopeasti.

Vielä boksissa matkalla klinikalle Mukka rohkeni maistamaan sille mukaan pakkaamaani kurkunpalaa.

Kaiken lopuksi laitoin keskenjääneen kurkkusiivun Mukan etutassujen väliin.

Oon itkenyt silmät päästäni täällä. Lemppareita ei kai saisi olla, mutta Mukka oli sitä. Niin hassu marsu, jonka hyvästelemiseen ei jäänyt ollenkaan tarpeeksi aikaa.

Hei hei, pieni. </3


Maailman Jantteri
"Mukka"
s. 2.6.2014
k. 22.9.2017

maanantai 11. syyskuuta 2017

Koirakuvia

Sunnuntai. Pylly on hyvä tyyny. T: Doris.
   
Kesä-Käpy.
Sadepäivän Käpy.
Joskus ei vaan jaksa :'D Oltiin tosin jo kotiovella. Hiljaista protestia havaittavissa.

Kerrankin melkein onnistunut kuva meistä. Söpöt rakkaat <3

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mysteeri-Mukka

Sanoiko joku omena?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Mukan virtsakivet ovat uusiutuneet. Ollaan nyt kahdesti käyty Arkissa kuvattavana ja viimeksi myös ultrattavana.

Ensimmäisellä kerralla lääkäri ihmetteli useiden pienten virtsakivien sijaintia. Sanoi, että ne eivät ole selvästi rakossa eivätkä virtsaputkessa. Viime kerralla saatiin tähän varmuus ultrassa: samat kivet näkyivät kuvissa edelleen, mutta kivet eivät ole "tyypillisissä paikoissa", vaan mahdollisesti esimerkiksi lisäsukurauhasessa(?). Jos ne olisivat siellä, niiden ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa ongelmia virtsatessa. Niiden poishuuhtelu ei myöskään ole mahdollista, jos ne siellä todella ovat. Lääkäri kutsui Mukkaa mysteeritapaukseksi. Vielä odotellaan kolmannen lääkärin mielipidettä, kaksi eri lääkäriä ovat kuvia jo tutkineet.

Onni onnettomuudessa, Mukan vointi on kuitenkin parantunut huomattavasti. Olen jättänyt kipulääkkeen nyt pois, ja Mukka on oma pirteä itsensä. Keskiviikkona ekaa kertaa sairastumisen jälkeen Mukka oli normaalin tapaan kerjäämässä ruokaa häkin reunalla, kun menin aamulla marsuja moikkaamaan. Paino ei ole enää laskusuunnassa, vaan pysynyt nyt n. 950 grammassa, mikä ei minusta ole mikään hälyttävä paino, vaan lähellä normaalia. Marsuja pallotellessa tosin huomaa, että Eliot on terveesti kiinteä ja massakas, kun Mukka on laihanpuoleinen ja hieman lihakseton. Olen tukiruokkinut Muksua edelleen Recovery Plussalla noin kerran päivässä 15-30ml. Pellettiä olen uskaltanut antaa muutamia kerrallaan, eivätkä oireet ole pahentuneet. Tuoreista Mukka saa niitä turvallisia: kurkkua, tomaattia, melonia ja silloin tällöin omenaa.

Kipupissailua ei enää ole, mutta muutamat värjäytyneet virtsat olen häkistä löytänyt vielä tällä viikolla. Ne eivät ole enää selvästi verisiä, vaan haalean punaisia, mikä voisi viitata ihan vain värjäymään, ei vereen.

Tässä nyt edetään yhtenä kysymysmerkkinä. Edelleen olen sitä mieltä, että niin kauan kun Mukka on terveen oloinen ja syö hyvin, mysteerimarsu saa jatkaa eloaan normaalisti. Jos vointi huononee uudelleen tai menee nopeasti tosi pahaksi, ei mysteerimarsun kärsimyksiä ole syytä enää pitkittää. Loputtomaan lääkitsemiseenkään en lähde. Nyt on kuitenkin huomattavasti enemmän toivoa, sillä Mukka on taas iloinen, reipas ja äänekäs oma itsensä :)

Suurkiitos eläinlääkäriasema Arkille <3 Ihan mieletön palvelu, järkevä hinnoittelu ja asiantuntevaa hoitoa. Siellä jää aina fiilis, että ovat vilpittömästi kiinnostuneita eläimen voinnista ja tekevät parhaansa, myös tällaisissa mysteeritapauksissa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Eläinlääkärijuttuja

Sitähän sanotaan, että toipilaana pitää levätä ja katsoa paljon tv:tä. :D

Meillä on ollut vähän epäonnea eläinten kanssa viime aikoina. Pari viikkoa sitten aamulenkillä Dorista puri toinen koira. Lyhyesti: pitbullin näköinen koira pääsi omistajaltaan irti puistossa, kun ohitimme heitä, ja tarrasi Doriksen kaulaan kiinni. Suututtaa "taisteluviettiset" koirat, joita ei kouluteta oikein, ja vielä enemmän suututtaa omistajat, jotka eivät välitä. Koira kävi aggressiivisesti kiinni, eikä irrottanut pariin minuuttiin, ja kun vihdoin irrotti, omistaja luikki koirineen karkuun. Huusin yhteystietojen perään turhaan. Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus, mutta seuraamuksia omistajalle ei tietenkään toistaiseksi tullut, kun henkilöllisyys on mysteeri.

Doris kiikutettiin suoraan lähimmälle eläinlääkäriasemalle Vallilan Evidensiaan. Doris nukutettiin ja haava hoidettiin. Pari ensimmäistä päivää Doris oli kovin kipeä kipulääkityksestä huolimatta. Nyt beagle alkaa toipua ja on jo oma itsensä. Eilisellä kontrollikäynnillä haava todettiin tulehtuneeksi. Puremahaavathan tulehtuvat hoidosta huolimatta valitettavan usein, kun purevan koiran suusta leviää haavaan bakteereita. Nyt Dopo on antibioottikuurilla, ja tulee toivottavasti hitaasti mutta varmasti kuntoon. <3

Tämä lysti on maksanut meille sievoisen summan. Korvaaja olisi tietysti purreen koiran omistaja, mutta sattuneesta syystä maksajia olemme me...


Kuva Leenin marsuhoitolasta. Meidän pojat ja toisella puolella naisvankila. :D

Marsujen kanssa on ollut epäonnea yhtä lailla. Mukan virtsatiekivet uusiutuivat. Vein Mukan 1,5 viikkoa sitten lääkäriin eläinlääkäriasema Arkkiin (ihana palvelu! <3), ja kuvissa näkyi useita pieniä virtsakiviä. Nyt Mukkaa on hoidettu kipulääkkein ja antibiootein. Ruokavalio on muutettu tuoreruokapitoisemmaksi (kurkku, meloni jne.) ja pelletit on jätetty pois. Sen lisäksi Mukkaa on juotettu päivittäin useita kertoja.

Kaikki tämä tapahtui tietenkin juuri silloin, kun oltiin lähdössä kesälomareissulle. Suurkiitos Leenille, joka hoiti marsuja (ja kania!) kotonaan viikon ajan. Ilman Leeniä ei Mukka varmaan olisi enää tässä.

Mukan vointi on vaihdellut todella huonosta "normaaliin". Kun kipulääke yritettiin jättää pois, Mukka lopetti syömisen ja meni hyvin vaisuksi ja kivuliaaksi. Kipulääkkeen avulla Mukka on pysynyt tolpillaan, mutta silti olen tukiruokkinut sitä nyt useampana päivänä. Paino on tippunut 1,5 viikossa lähes 100 grammaa. Ruokahalua on, tuoreruoat uppoavat ja tukiruokamössö menee ilman pakottamista alas. Miten söpöä on, kun marsu ottaa itse ruiskun suuhun ja kerjää lisää <3

Tänään meillä on Mukan kanssa kontrollikäynti. Olen tehnyt päätöksen, että Mukkaa hoidetaan niin pitkään, kun eläinlääkäri näkee parhaaksi ja niin, ettei marsu kärsi. Leikkaamaan ei lähdetä. Mukalla on virtsakiviin selkeä taipumus, ja uusiutumisen riski on liian suuri. Leikkaus on myös pienelle eläimelle itsessään aina riski. Jos tilanne sen vaatii, Mukka pääsee paremmille porkkanamaille, missä ruokavaliota ei tarvitse enää rajoittaa. Mukan taivaassa ois varmaan aina Recovery Plussaa tarjolla.


Toivotaan, ettei porkkanataivaita tarvitse vielä ajatella.

P.S. Myös Toto pääsee tänään mukaan eläinlääkäriin. Toto saa RHD-rokotteen. Jännitettäväksi jää, miten temperamenttinen luppa rokottamiseen reagoi. :D